Kesäleiriltä pitkää siivua

Heti juhannuksen jälkeen starttasi kesän pk-kautta juhlistamaan enemmän tai vähemmän pirteä iskujoukko. Viime vuonna tarpeelliseksi todistettu kesäleiri Norjassa sai siis jatkoa - tällä kertaa koti-Suomen kamaralla. Erilaisten harmillisten arvokisapäällekkyyksien (Janne EM ja Markus JWOC), opiskelijoiden kesätöiden sekä nuorten AV-leirityksen vuoksi porukka kutisti pariin autokuntaan, joista toinen oli vielä lähes täynnä vierastyöläisiä.

Matka alkoi kuten asiaan kuuluu, treenillä Hämeenlinnassa, jossa ohjelmassa oli parin vuoden takainen MaailmanCup-pikamatka. Rata todettiin yhteistuumin helpoksi ja hyvällä itseluottamuksella matka jatkui ilman turhia pesulutrailuja Lahden kebeb-pizzerian kautta Varkauteen.

Seuraavana aamuna jatkettiin kohti todellista määränpäätä eli Kolia, jossa kiinnostivat 90-luvun alussa juostut maaotteluradat hienossa ja raskaassa Kansallispuistomaastossa. Ilma oli vahvasta ukkosrintamasta johtuen tukalan painostavan kuuma, ja kestävyyttä koeteltiin kun hapen puutteessa kympin MO-viestirata alkoi ykkösvälin 100m:n nousulla. Vauhtia sen verran koneeseen että kärpäset putosivat kyydistä ja nautiskelua upeasta maastosta. Lähes joka rastilta löytyi vielä kymmenisen vuotta vanha rastipukki, joka antoi tässä harjoituksessa sen viimeisen silauksen löytämisen riemuun.

Seuraavana päivänä jatkettiin astetta kovemmalla eli normaalimatkalla, jolla tappavan kuumassa säässä kului reilut pari tuntia. Loppumatkasta samaan letkaan eksyneet hölkkävauhdilla edenneet anonyymit PR-miehet:


- Paljon syke?
- 165!
- No niin mullaki!!! Mä luulin et täytyy suunnata suoraan teholle!

Joka tapauksessa maastot olivat varmasti kokemisen arvoiset. Aamu- ja iltalenkkien lisäksi aika kului syöden ja lepäillen, kuten leirillä on tapana.

Keskiviikkona jatkettiin leirin toiseen pääkohteeseen Iso-Syötteelle. Matkalla poikettiin Kajaaniin syömään kiinalaista tankkausruokaa ja Jaska hommasi kultaakin arvokkaammaksi jälkipeleissä osoittautuneen RISKI-maailmanvalloituslautapelin. Perillä ihasteltiin ensi töiksi Iso-Syötten Jukolan upeaa kangassuppamaastoa Veskun loihtimalla radalla.

Majoitus oli normaalin Lapin tyylin lähinnä talvikäyttöön eli lämpimäksi suunnitellussa hirsimökissä, joka oli varustettu kaikilla mahdollisilla vimpaimilla lukuunottamatta ilmastointia. Tämän ei uskoisi olevan mikään ongelma, mutta kun torstaiksi sattui koko Suomen kesän lämpimin sää eli tarkalleen 31.8 celsiusta, niin sauna oli valmis. Kunnon ristivetotuuletuksen esti sääskien turhan innokas sisäänpyrkiminen, eikä sellaisessa lämpötilassa muutenkaan suurta muutosta olisi ollut tehtävissä. Tosi sissit eli Maik, Jaska ja Juuso vetelivät hirsiä parvella, jossa peitot jäivät käyttämättä.

Torstai ja perjantai käytettiin upeiden mättömaastojen hyödyntämiseen: parin vuoden takainen SM-viestimaastokin tuli testattua uudelleen useimpien toimesta. Leirin filosofisimman osan otti Jaska, joka lausui perjantain Iso-Syötteen lenkkivalloituksen jälkeen:"Kyllä sitä tuntee itsensä pienenä kun sieltä katselee avautuvaa luontoa!"

Lauantaina olikin taas kilpailupäivä, kun Viestiliiga jatkui Kalevan Rastiviestillä. Taisipa joku valitella hieman väsymystäkin, mutta melko kunnialla tiukat laskettelurinteen suppaharjumaaston reisikulmanousut taisteltiin sijan seitsemän arvoisesti joukkueella Jaska, Maik, Lyde, Juuso. Nuorten miesten sarjassa tulevaa SM:ä ennakoiden trio Maza, Teemu, Markus hoiti voiton kotiin, vaikka Teemun ja Markuksen virheiden myötä tilanne kiristyikin ja ratkaisu jäi loppukilometreille.

Jonkin verran leirillä tuli reissattua, sillä viestin jälkeen suunnattiin Puolangalle Kainuun rastiviikon hengessä. Melkoisen lukaalin olivat viikon paimiolaisedustajat saaneet alleen, sillä leiriläiset mahtuivat yhdeksi vrk:ksi kaupan päälle mukaan. Tässä vaiheessa oli jo tullut selväksi Riskin hallitsija, sillä Einon kutsumanini oli vaihtunut erään toisen maailmasodan aikaisen diktaattorin mukaan. Tosin muutamia työtapaturmia sattuu myös mestareille...

Ensimmäisen osakilpailun juoksemisen jälkeen virallinen mättöosuus päättyi ja suurin osa lähti kohti etelää, kovimpien jäädessä kilpailemaan Kainuun herruudesta. Siinä pelissä Jaska osoittautui guruksi.

Mukana menossa olivat Juuso, Maik, Jaska, Vesku, Heli + Heli N. RR, Kaisu ja Milla S-101. Tällä kertaa mukaan kaivattiin lisäksi hierojaa, tuuletinta ja etureisien vaihtomahdollisuutta. Ensi vuonna uusiksi!
Juuso



[Esittely] [Yhteystiedot] [Kilpailut] [Peimarin Rastit] [Tiedotukset]
[Edustusryhmä] [Nuoret] [Verkkovihko] [Keskustelupalsta] [Linkit] [Etusivu]
webmaster@paimionrasti.fi