Miksi lähdit ulkomaille suunnistamaan? Miksi valitsit juuri Suomen ja Paimion Rastin?
Suunnistus skandinaavisissa metsissä on unelma kaikille niille, jotka eivät ole Pohjoismaista kotoisin. Ranskassa meillä on myös upeita ja vaihtelevia maastoja, mutta missään muualla kuin Pohjoismaissa ei voi suunnistaa yhtä hienoilla ja yksityiskohtaisilla kartoilla kuin Pohjoismaissa. Oltuani katsomassa maailmanmestaruuskisoja Grimstadissa 1997 sekä suunnistettuani itse opiskelijoiden MM-kisoissa Trondheimissa sekä PM-kisoissa 1998 havaitsin, että menestyäkseni paremmin tarvitsin enemmän harjoitusta skandinaavisissa maastoissa. Koska vuoden 2001 MM-kisat olivat Tampereella päätin lähteä Suomeen. Paimion Rasti oli täydellinen seura minulle: nuoria suunnistajia, ryhmä huipputason motivoituneita suunnistajia ( 4. Tiomila 2000) sekä kokeneita yksilöitä. Valintaani vaikutti myös se, ettei Paimion Rasti ollut todella suuri seura. Tämä merkitsi minulle parempia mahdollisuuksia päästä juoksemaan seuran ykkösjoukkueissa Jukolassa ja Tiomilassa.
Millaista on suunnistus Ranskassa? Mitkä ovat suurimmat erot suomalaisen ja ranskalaisen suunnistuksen välillä?
Ranskassa on noin satatuhatta ihmistä, jotka suunnistavat vuosittain, mutta vain 6000 suunnistajaa kuuluu johonkin suunnistusseuraan. Meillä on neljä suurta kilpailua vuosittain: Ranskan viestimestaruuskisat, joissa on kymmenen juoksijaa kuten Tiomilassa, Ranskan mestaruuskisat sekä kaksi suurta kansallista kilpailua, toinen keväällä ja toinen syksyllä. Ranskan viestimestaruuskisat on kilpailukauden ensimmäinen merkittävä kilpailu. Viestijoukkueet muodostetaan 10 suunnistajasta, joista kahden pitää olla yli 35-vuotias nainen ja mies. Joukkueessa pitää olla myös yksi alle kahdeksantoistavuotias tyttö ja poika sekä pääsarjan nainen. Viisi joukkueen jäsentä saa itse valita mikä usein tarkoittaa viittä pääsarjan miestä. Lähtö tapahtuu puoli kuudelta aamulla. Osuuksien pituus vaihtelee kolmesta yhdeksään kilometriin ja jokaisella osuudella saa juosta kuka tahansa joukkueen jäsenistä.
Ranskan mestaruuskisat ovat elokuun lopulla ja kestävät viikon. Tämän "suunnistusviikon" ohjelma on melko kova:
- Keskiviikko: Normaalimatkan karsinta - Torstai: Sprintti - Perjantai: Pikamatkan karsinta ja finaali - Lauantai: Normaalimatka - Sunnuntai: Viesti
Suurimmat erot ranskalaisen ja suomalaisen suunnistuksen välillä ovat kartat ja kilpailutaso. Meillä on upeita ja mielenkiintoisia maastoja, mutta Ranskassa on vain kymmenisen tällaista aluetta, jotka on kartoitettu hyvin. Yleensä näiltä alueilta on noin 5-10 huippukarttaa mikä selittyy sillä, että näissä maastoissa on käyty tärkeitä kisoja. Muuten hyviä karttoja on vaikea löytää. Toinen suuri ero suomalaiseen suunnistukseen on kilpailujen taso. Meillä on vain kymmenkunta huipputason suunnistajaa, jotka voivat tavoitella palkintosijoja. Tämä ei ole mitään verrattuna siihen kilpailuun palkintosijoista mitä Suomessa käydään joka viikonloppu.
Mikä on seurasi nimi Ranskassa ja miten sen toiminta eroaa Paimion Rastin toiminnasta?
Seurani nimi on NOSE ( Nature Orientation Saint Etienne). Meillä on hieman yli 100 jäsentä. Saint Etienne on yksi ensimmäisistä alueista Ranskassa, jossa suunnistus on kehittynyt eli siellä on eniten huipputason karttoja. Toiminta on aika samanlaista kuin Paimiossakin: seuralla on yhteiset juoksuharjoitukset tiistaisin ja torstaisin sekä suunnistusharjoitus lauantaisin. Keskiviikkoiltapäivä on vapaata kaikille alle 18-vuotiaille koululaisille minkä vuoksi seura järjestääkin suunnistusharjoituksen nuorille. Järjestämme myös Ranskan mestaruuskisat vuonna 2005 uusissa maastoissa. Suuriin kilpailuihin menemme järjestetyillä autokyydeillä.
Mitä tulee saavutuksiisi Paimion Rastissa koetko saavuttaneesi ne?
Suurin tavoitteeni Paimion Rastissa on jo toteutunut: Halusin harjoitella skandinaavisissa tarkoissa maastoissa ja halusin saada kokemusta suunnistajana. Jälkimmäinenkin tavoitteeni on toteutunut suurissa viesteissä sekä harjoituksissa uusien ihmisten kanssa. Alussa minulla oli vaikeuksia sopeutua täkäläisiin karttoihin ja nopeatempoiseen suunnistustyyliin, mutta nyt olen jo kehittynyt paljon ja suunnistukseni on sujuvampaa.
Voisitko kuvailla hieman St. Etienne:ssä sijaitsevaa huippusuunnistuskeskusta ja sen toimintaa? Mitä mahdollisuuksia se tarjoaa huippusuunnistajalle?
Huippusuunnistuskeskuksen nimi on "Pôle de France". Ranskassa jokainen suuri järjestö järjestää tällaisia harjoittelukeskuksia eri lajien huippu-urheilijoille. Saint Etienne:ssä on tällainen keskus myös voimistelulle ja pyöräilylle. Suunnistuksella on myös kaksi muuta vastaavaa keskusta nuorille, toinen Pariisissa ja toinen Pyreneiden vuoristossa. Saint Etiennen harjoittelukeskus on todella edustava. Rahoitus tulee pääasiassa ministeriöltä, liitolta, maakunnalta ja Saint Etiennen kaupungilta. Meitä on 14 Ranskan maajoukkueen suunnistajaa, jotka harjoittelemme yhdessä joka päivä. Urheilijoiden käytössä on yksi kokopäiväinen valmentaja (Olivier Coupat, 6:s MM-kisoissa 96) ja yksi rastienviejä kaksi kertaa viikossa sekä kaikki viikonloput. Kaksi fysioterapeuttia, lääkäri, ravintoterapeutti, henkisen valmennuksen ammattilainen sekä jalkojen asiantuntija ovat lisäksi urheilijoiden vapaassa käytössä. Joka päivä järjestetään yksi harjoitus. Nämä harjoitusolosuhteet ovat täydelliset.
Voisitko kuvailla Ranskan maajoukkueen tunnelmaa sekä omia fiiliksiäsi MM-kisojen jälkeen?
Miesten maajoukkueen henki on todella hyvä, tunnemmehan toisemme todella hyvin, kun asumme koko vuoden yhdessä. Sveitsin MM-kisojen joukkueemme oli sama kuin 4 vuotta sitten nuorten MM-kisoissa Bulgariassa. Joukkueemme oli täten hyvin nuori, keski-iältään vain 23 vuotta ja jokainen meistä on opiskelija. Naisten ryhmä on vähemmän motivoitunut eikä kukaan heistä ole todella kiinnostunut panostamaan suunnistukseen ja tulemaan Saint Etiennen huippusuunnistuskeskukseen. Minulle henkilökohtaisesti tämän vuoden MM-kisat olivat hieman vaikeat. Liitto oli päättänyt keskittyä täysin Sveitsin MM-kisoihin, minkä vuoksi emme osallistuneet edes Ruotsin avoimiin PM-kisoihin. Rapperswill ei ole kuin viiden ja puolen tunnin ajomatkan päässä Saint Etienne:stä, joten keväästä lähtien teimme useita harjoitusleirejä ja kilpailumatkoja Sveitsiin, yhteensä lähes kymmenkunta! Sveitsi olikin meille todella hyvä mahdollisuus sillä maastot muistuttavat paljon omia kotimaastojamme. Kuntoni oli hyvä aloittaessani MM-kisat, mutta valitettavasti loukkasin selkäni normaalimatkan karsinnassa. Neljän päivän ajan sain hoitoja selkääni ja viestiä edeltävänä päivänä olin kuntoutunut taas juoksemaan. Viesti sujui minulta todella hyvin. Nyt ajatukseni ovat jo ensi vuoden MM-kisoissa Ruotsissa!
Saavutukset:
2003 : 13. Jukola 1. Ranskan mestaruuskisat sprint & viesti 2. Ranskan mestaruuskisat pika & Sveitsin mestaruuskisat normaali 2002: 3. Maailman Cup -osakilpailu Idre Ultra pitkä 2001: MM-kisat Tampere 2000: 1. Opiskelijoiden MM-viesti 3. Opiskelijoiden MM-normaalimatka 1999: 2. Nuorten MM-viesti 1998: 3. Nuorten MM-viesti 6. Nuorten MM-pikamatka