Miehet pummailivat Tiomilassa ulos kärkikahinoista


Valmennuspäällikkö Matti Sipponen ei voinut olla tyytyväinen joukkueen tehtyä virheitä kasapäin. Tavoitteena olleeseen kymmenenteen sijaan ei jäänyt lopulta kuin vajaa kahdeksan minuuttia, joka tuntui tehtyjen suoritusten valossa mitättömältä erolta.

- Pitkään olimme kiinni tavoitteessa. Ennen kolmea viimeistä osuutta olimme lopulta kymmenenneksi sijoittunutta joukkuetta 20 minuuttia edellä. Odottamattoman suurien virheiden seurauksena olimme jo ennen viimeistä osuutta menettäneet tuon etumatkan.

- Positiivista oli nopea nousu Haldenin takana kulkeneeseen kärkiryhmään vaisuhkosti sujuneen aloitusosuuden jälkeen. Kaiken kaikkiaan isoja virheitä kertyi joukkueelle liikaa, tiivisti Sipponen.

 Miehet:
 23     24 Paimion Rasti 1     12:46:32
           Antti Ryynänen       1:20:56     97  1:20:56     97
           Juuso Lindeqvist     1:20:53      7  2:41:49     24
           Teemu Väre           1:20:42     11  4:02:31     14
           Mika Lyytikäinen       44:56     10  4:47:27      6
           Janne Virtanen       2:00:11     34  6:47:38      5
           Markus Lindeqvist      45:20     24  7:32:58     12
           Aki Rauhansalo         50:35     30  8:23:33     12
           Matti Tahvonen       1:19:59     86  9:43:32     13
           Juha Suominen        1:11:21     43 10:54:53     23
           Francois Gonon       1:51:39     40 12:46:32

Paimion Rasti Tiomila 2004

1. Antti Ryynänen
Tavoitteena oli tarkkailla rauhallisesti tilannetta ja saapua vaihtoon mahdollisimman lähellä kärkeä. Ensimmäiset 4 kilometriä sujuivat nopeassa maastossa suunnitellusti. Väliajoissa ero kärkeen oli 45 sekuntia. Seuraava etappi yleisörastille ei kulkenut yhtä varmasti. Pientä hermoilua esiintyi esimerkiksi rastikooodin väärin lukemisena. Samoin ote herpaantui, kun pari kertaa ajauduin väärälle hajonnalle. Virheet eivät kuitenkaan muodostuneet suuriksi. Kovin kärki pääsi livahtamaan lyhyemmän hajonnan turvin karkuun. Yleisörastille ero oli 3 minuuttia, joka oli vielä hyväksyttävä marginaali. Loppulenkillä pimeys yllätti, ja alistuin ledi-lampun valossa seuraamaan letkaa. Seurauksena oli paha samaistamisvirhe ja kolmen minuutin pummi. Viimeinen kilometri maaliin oli hidasta hapuilua hämärässä. Vaihdossa ero oli 9 minuuttia ja sija 97. Jatkon kannalta onneksi myös muutama muu huippujoukkue lähti toiselle osuudelle yhtä aikaa, joka antoi Juusolle hyvät mahdollisuudet hinata sijoitusta ylöspäin.

2. Juuso Lindeqvist
– Tiesin vauhtini riittävän hyvin osuudella, joten olennaista oli keskittyä omaan suunnistukseen. Odotin lähtöpaikkaa aivan kärjen tuntumassa, joten tilanne oli hieman eri lähtiessä. Katsoin kellostani eron kärkeen olevan yhdeksän minuuttia. Kaikki muu unohtui kuitenkin heti, kun K-piste oli ohitettu. Vaativa ykkösväli piti siitä huolen.
Alussa oli heti hyvin hajontaa ja vedin pientä porukkaa kolmelle ensimmäiselle rastille. Neljännelle lähes 1,5 km:n välille hain Magicin oppien mukaan varmaa ja hyvää pohjaa ja otin reilun tiekierron vasemmalta. Kukaan ei lähtenyt mukaan, joten yhtäkkiä juoksin yksin hiljaisen metsän keskellä. Kello piti kuitenkin valinnasta ja rastia lähestyessäni iso letka nousi mäkeen pari sataa metriä oikealla. Radiorastilla sain kiinni yhtenäisen letkan edellä lähteneitä. Tämän jälkeen alkoi pienipiirteinen maasto, jossa matka taittui koko ajan enemmän tai vähemmän letkassa ja vauhti hidastui välillä aivan kävelyksi. Hajonnat kuitenkin purivat, sillä lähestyttäessä tien ylitystä olin yhtäkkiä letkan kärjessä. Toiselle radiorastille olin edennyt osuuden nopeinta vauhtia ja sijoitus oli noussut 21:een. Takana oli kuitenkin pitkä letka, joka kuittasi heti eteen, kun seuraavalla tiheikkövälillä tein ensimmäisen virheen ja koukkasin puoli minuuttia rastia.
Varvauksen jälkeen rasti oli jälleen vihreän takana, ja hieman epävarma rastimäkeen nousu ja väärä arvaus oikeaan kostautui toisena pummina. Vastassa jo polku, josta vauhdilla takaisin rastille, ylimääräistä noin 45 s. Seuraavalle vauhdilla tiheikön kierto vasemmalta. Loppulenkki oli rastilla leimanneilla sama, joten ei ihme, että porukka tuntui juoksevan putkea sen jälkeen maaliin asti.

3. Teemu Väre
– Matkaan isossa letkassa, juoksu kulkee viitoituksella. Letkan mukana pitkän matkaa ykkösväliä, loppupuolella keulaan ja omalle rastille letkan ekana. Seuraavat välit poukkoilua, mukana muutaman väärän rastin katsominen, vaikka homma onkin hallussa. Väliaikarastilla 12. iso letka perässä. Tämän jälkeen tarkempaa suunnistusta muutama pikku väli. Rantakallioilla hitain hajonta, nauhojen solmimista ja pikku pummi, suurempi letka karkaa. Toisella väliaikarastilla 21., jonka jälkeen tarkkaa ja hapuilevaa suunnistusta ennen varvausta. Fincken perässä viitoitukset ja pikku koukku seuraavalle, taas letkan viimeisenä. Rastille 20 oma valinta yksin oikealta kiertäen, muut jäivät tässä. Lopun lyhyet välit yksin, toiseksi viimeisellä Rajamäen selkä näkyviin. Vaihtoon rennosti juosten sijalla 14.

Kaikkiaan varma perusjuoksu, ei huippu muttei myöskään suuria virheitä. Juoksuvarantoa jäi käyttämättä, mutta se oli kohtuuvaikeassa maastossa odotettavaakin.

Mika Lyytikäinen

– Kävin keskiviikkona urheilulääkärillä teettämässä uudet pohjalliset ja näytin samalla helmikuusta asti silloin tällöin vaivannutta polvitaivettani, johon lääkäri katsoi parhaaksi laittaa piikin. Niinpä koko viikko meni ilman ottamatta ainuttakaan juoksuaskelta ja olin hyvin latautunut osuuteeni. Odotin vaikeaksi hehkutetun lyhyen yöosuuteni vaativuuden koostuvan pienipiirteisestä teknisestä maastosta. Todellisuudessa vastassa olikin muista osuuksista poiketen tiheikköä yhdistettynä metsän harvennusjätteeseen.

Tein ykköselle oman varman reitinvalinnan, mutta ajauduin rastiottovaiheessa sakeaan tiheikköön, josta löysin kompassiin luottamalla rastimäkeen. Hävisin puoli minuuttia nopeimmille. Ennen radiorastia sain Rajamäen Erkkilän kanssa edellä lähteneen letkan kiinni, mutta rastin jälkeen muu porukka letkasta, yhtä ruotsalaista lukuun ottamatta, tuntui suunnistavan eri hajonnoille ja minä omilleni. Ennen varvaukseen tuloa maastossa eteneminen helpottui, ja niinpä mopo ei enää pysynyt käsissä. Tuloksena minuutin verran seisoskelua aukon reunassa, jonka jälkeen oma rastini löytyi. Varvaukseen tullessa näin toisen hajonnan letkan lähestyvän kilpailukeskusta, jossa sain uutta puhtia suoritukseeni kuultuani, että sijoitus oli jopa noussut virheestä huolimatta. Loppulenkillä vielä yksi vajaan minuutin vaatinut samaistusvirhe, mutta viimeiset rastivälit alamäkeen ja maalin tulin jo vauhdilla. Vaihtosijoitus (kuudes) oli paras, mitä kohdalleni on osunut. Ilman virheitäni Janne olisi päässyt metsään tekemään omaa työtään ennen nyt perässä seurannutta letkaa ja joukkueemme lopputulos olisi saattanut olla toisenlainen.

5. Janne Virtanen

Långa natten 2004

– Lähtöpaikka oli minulle poikkeuksellinen. En muista lähteneeni ko. osuudelle koskaan noin hyvistä asemista. Aloitin erittäin rauhallisesti. Ykkösväli oli maaston ja kartan mittakaavan takia äärimmäisen haastava. Menin niin rauhassa, että ei tullut ongelmia (Huovilalle tappiota 20 sek. - vauhdista). Takaa lähtenyt muutaman hengen porukka tuli kiltisti perässä. Väli kakkoselle oli pitkä enkä löytänyt sopivaa reittiä. Tässä vaiheessa Friskuksen Olofsson otti ohjat käsiinsä ja oli jatkossakin erittäin aktiivinen ”letkassamme”. Tosin suunnistusvarmuus ei ollut hänelläkään ihan sinä päivänä kohdallaan. Samoin minulla – en saanut ykkösvälin jälkeen suunnistusta hallintaan, niin että olisin tuntenut homman olevan hanskassa.

Vähän ennen kakkosta saatiin pari minuuttia eteen lähteneet SNO, Göteborg (Asp) ja Lynx kiinni. Eli sijat kakkosesta eteenpäin olivat samassa letkassa. Tällä rastille Olofsson veti, mutta väärään mäkeen ja siinä ehkä minuutin pummi. Seuraavat kolme väliä vedin. Ei virheitä, mutta ei myöskään hyvää fiilistä sujuvasta suunnistuksesta.

Kutosen pitkälle välille en löytänyt hyvää reitinvalintaa, joten annoin muiden lähteä liikkeelle. Alku pitkin vihreitä ja erittäin sujumattomasti Olofssonin vetämänä. Ärsytti tällainen suunnittelematon eteneminen, mutta ei löytynyt miestä tehdä mitään omaa ratkaisuakaan. Mutkan Manu rupesi ottamaan letkassa Loukkiksen roolia ja kertomaan miten pitää suunnistaa. Kun päästiin polulle ja edessä peltoa ja tietä päätin iskeä. Harmitti se vihreässä rämpiminen, joten päätin mennä tietä vasemmalta mahdollisimman pitkään. Päkijöille nousu toi hetkessä 30-40 metrin etumatkan muuhun letkaan. Tosin kaikki taisivat tehdä tienristeyksessä saman reitinvalinnan! 6-7-8 välit menivät johdollani, ja Manun säestyksellä riittävän hyvin.

Pitkäväli ysille näytti parhaalta, jo käytettyä, polku/tiekiertoa hieman vasemmalta hyödyntäen. Tässä tuli ensimmäinen virhe. Olisi pitänyt nähdä, että rastinotto tulee tehdä oikealta – en nähnyt! Nousin letkan ensimmäisenä polulta hyvin epävarmana kohti rastimäkeä. Hetken päästä koko letka ihan pihalla pari kolme muuta rastia nähtiin, mutta ei omaamme. Väliaikojen mukaan reilu kolme minuuttia pyörittiin aivan ympyrän vieressä. Rastille yksitoista pieni ryhmä, Aspin johdolla, pääsi irti. Ajoimme porukan kiinni kuitenkin rastilla 14. Tässä viestissä kokoletka pysyi yllättävästi kasassa. Tämä oli ainoa irtiotto, jonka tiedän tapahtuneen. Tietysti takaahan tultiin…

Rastilla 15 leimasin jälleen ekana, mutta väli rastille 16 näytti pahalta ja annoin jälleen muiden tehdä ratkaisut reitistä. Menimme suoraan, mutta olisi pitänyt tehdä oma ratkaisu - reilusti oikean kautta. Polulta lähtemisen jälkeen en juuri tiennyt olinpaikkaani – eikä kukaan muukaan. Rastia pyörittiin reilu 5 minuuttia. Sain juuri kiinni ja lähestyin rastia, kun Tölkön ja Hernelahden vetämä juna saapui samaan aikaan rastille. Seuraavalla välillä oli reilusti mäkeä, jossa ensimmäistä kertaa tunsin väsymisen merkkejä, mutta toisaalta muut kävelivät mäen vielä paljon hitaammin.

Välin rastille 18 vedin jälleen. Olin menossa loivasti tielle. Juoksin kiellettyä tietä n. 50 metriä – muutamaa lukuun ottamatta koko letka perässäni. Vasta siinä vaiheessa tajusin, että olen kielletyllä alueella ja hyppäsin metsän puolelle. Viimeiset kolme rastia edettiin sujuvasti ihan kärjen tuntumassa lähinnä Aspin hoidellessa tuulen halkojan tehtävät.

Vaihtosija oli kohtuullinen, mutta suoritus omasta mielestäni äärimmäisen huono. Suunnistus ei sujunut ja jäi pahasti jalkoihin muutamaa rastiväliä lukuun ottamatta koko radalla. Fyysisesti olin todella vahva. En siis joutunut letkassa koville, jolla voisi selitellä virheitä. Homma vaan ei toiminut sinä päivänä siinä hetkessä sillä radalla ja kartalla – olisi kuitenkin pitänyt. Olisinko kuitenkin asennoitunut osuuteen ja sen suunnistuksellisuuteen liian kevyesti? Lähtöaseman ollessa joku ihan toinen suoritus olisi myös voinut olla täysin erilainen. Tällaista tällä kertaa –katsotaan mitä haasteita jatkossa saa ja miten niihin pystyy vastaamaan!

6. Markus Lindeqvist
– Lähtöpaikka oli mukava (5.) ja maastoon pääsin ison letkan ensimmäisten joukossa. Huolimatta hyvästä lähtöpaikasta, suunnistus oli epävarmaa ja tökkivää alusta alkaen. En päässyt missään vaiheessa kunnolla kiinni kartaan ja tiheä maasto vaikeutti sujuvaa menoa. Isossa letkassa painettiin alkumatka, mutta juuri ennen yleisörastia porukka hajosi. Samaisella rastilla minulla loppui usko omaan tekemiseen ja jäin rastimäkeä edeltävään mäkeen etsimään rastia ennen kuin tajusin jatkaa matkaa rastimäelle. Aikaa tuhraantui kolmisen minuuttia ja letka jossa minun olisi pitänyt tulla vaihtoon pääsi karkuun. Loppumatkan tulin oikeastaan täysin yksin ja niin kovaa kuin vain pääsin. Virhettä kertyi vielä puolisentoista minuuttia, mutta ero edellä menevään letkaan ei juuri lisääntynyt. Maalissa ei voinut kuin olla pettynyt omaan suoritukseen. Hyvästä keskittymisestä huolimatta suoritus jäi holtittomaksi räpellykseksi. Kotiin reenaamaan...

7. Aki Rauhansalo
– Ykköselle lähes puolitoista minuuttia takkiin nopeimmille ja kakkosella melkein kolme. Olin kakkosella osuuden nopeinta(Emil Wingsted, Halden) jäljessä 4.30. Maalissa 5.07. Ei ihme, että letkan vauhti tuntui ajoittain kovalta. Suoritus oli hyvä, ainoastaan se kakkosen hölmöily vähän kaivelee.

8. Matti Tahvonen
– Ykköselle mennessä tapahtui jotain selittämätöntä. Kaikessa yksinkertaisuudessaan vain eksyin. Tiheähkössä pimeässä metsässä kun "tipahdin kartalta" olin ajavinani vain selkeää mäkeä päin. Ei vaan osunut siihenkään. Reilu kymmenen minuuttia ylimääräistä vierähti. Loppumatka meni tähän nähden hyvin, vaikka pari pientä koukkua vielä tulikin. Harvoin on urheilu tuntunut näin synkältä jälkikäteen.

9. Juha Suominen
– Alku lähti ihan hyvin, sain ykkösellä kiinni Ravinen, lähti pari minsaa eteen. Siinä sitten mentiin porukassa muutama rastiväli, kunnes tultiin merenrantamaastoon. En vaan saanut kartasta kauheasti tolkkua, vaikka loppujen lopuksi olin parin sadan metrin päässä rastista. Aikaa tuhraantui 4-5 minsaa, seuraavalle välille surkea reitinvalinta.

Pian olikin sitten se iso letka koossa. Juoksentelin letkan mukana ja tsekkailin koodeja, missään vaiheessa juoksu ei ollut mitenkään helppoa. Kun uudestaan käytiin meren rannassa, niin sitten alkoi todellinen väsymys. Pikkuhiljaa pääosa letkasta karkasi, mulla ei yksinkertaisesti ollut paukkuja vastata siihen vauhtiin, vaikka se ei ollut hirveetä. Alkoi mies olla melko myyty. No kauan sitä kuntoa kesti. Tosin varmaan vajaan viikon sairastelullakin oli oma osansa, mutta kuitenkin on vain katsottava peliin.

10. Francois Gonon

– Ensimmäisellä lenkillä (10 km) tein muutaman virheen, jossa kului aikaa. Sade ja kylmä ilma tekivät loppulenkistä (6,5 km)pitkän, kun sormet eivät enää juuri liikkuneet. Lapuan Petri Saari oli siinä suureksi avuksi.
Tweet